Surffin teoriaa

Kun ymmärtää hyvän swellin eli aallokon muodostumisen perusteita on helppo ymmärtää miksi surffaus on kehittynyt juuri Polynesiassa, miksi Havaiji on edelleen lajin mekka ja myös miksi homma on Suomessa hitusen nihkeää. Havaijin rannoille iskevät massiiviset aallot eivät suinkaan ole kehkeytyneet voimakkaan tuulen ansiosta siinä rannikon tuntumassa. Parhaiten surffaukseen soveltuva aallokko on taittanut tuhansien kilometrien matkan iskeytyäkseen siellä rantaan.

Näin ollen pelkkä merenrannan läheisyys ei vielä takaa hyvää aallokkoa. Esimerkiksi Välimeri ei ole kovin tunnettu hyvästä surffista. Ranska ja Portugali sitävastoin ovat Euroopan parhaita surffialueita. Siellä rantaan iskevät aallot ovat saaneet alkunsa ehkä pari päivää aiemmin jossain lähempänä Pohjois-Amerikkaa puhaltaneista tuulista. Aallot sitten kulkeutuvat Atlantin halki kohti Eurooppaa ja matkalla sekasotkuinen myrskyaallokko tasoittuu (taidettiin fysiikan tunneilla kutsua interferoinniksi), kun eri nopeudella etenevät ja erisuuruiset aallot yhdistyvät. Optimitapauksessa Portugalin rannalle osuu sopivin väliajoin sopivan korkuisia herkkupaloja rantavedessä odottavien aaltojen kuninkaiden nautittavaksi.

Niin kuin arvata saattaa, niin tässä hienostuneessa prosessissa moni vaihe voi mennä ns. reisille ja pilata lopputuloksen. Iso osa lajia onkin siis optimaalisten olosuhteiden jatkuva metsästys. Se timantein swell on harmillisen usein jossain muualla kuin missä sinä odottelet lautasi kanssa.
– ”Looks awesome!”
– ”Yeah? You should have been here yesterday!”

Aallot tarvitsevat siis tietyn matkan kuljettavakseen, jotta ne ehtivät kunnolla tasoittua. Pienehkö lätäkkö kuten Itämeri ei valitettavasti oikein riitä tähän. Tosin syysmyrskyt saattavat tarjota ”riittävää” aallokoa, ja esimerkiksi Hangossa ja Yyterissä kovimmat jätkät surffaavat, jos ei muuta ole siihen hätään tarjolla. Tämä kertoo toisaalta suomalaisten sissihengestä ja toisaalta kuvastaa lajin viehätysvoimaa, kun yhdenkin aallon nappaamiseksi viitsi kärsiä ja nähdä näin paljon vaivaa. Veden lämpötila ei siis ole ongelma: se on kuin Suomen kesä – pukeutumiskysymys!

Armoa ei anneta eikä pyydetä:

Itseasiasssa meno videolla näyttää helevetin hyvältä! Jos minulla on joskus Suomessa oma lauta ja vähäiset taitoni sallivat, niin ilman muuta testaamaan – tosin tuollahan näyttää olevan jo ruuhkaa! 😀

Pienen ja kotoisan Itämeremme vastapainoksi voi vilkaista Google Earthilla Havaijia (ei siis Mapsilla, vaan ihan sillä softalla, millä voi upeasti pyöritellä koko kuugelia). Siitä huomaa, että joka suuntaan on vettä ja paljon. Atlantin valtamerikin on itseasiassa suhteellisen pieni lätäkkö verrattuna Tyyneen valtamereen. Muitakin hyviä surffikohteita voi ainakin arvailla pelkästään karttaa katsomalla: Australia, Indonesia, Afrikan rannat, Kalifornia.. ja miksei myös Filippiinit! 🙂

Seuraavaksi: olosuhteet mestoilla

Mainokset
Kategoria(t): Filippiinit Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Surffin teoriaa

  1. Paluuviite: Baler – that pretty harry break out there | aaltojenkuningas

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s