fuckvisitingliveinsagada.com

”It doesn’t get much cooler – in terms of both temperature and attitude – than this tranquil mountain town.”

Näin avaa Lonely Planet kuvauksen Sagadasta, pienestä vuoristokylästä Pohjois-Filippiineillä. Kyseinen mesta on yksi ensimmäisiä juttuja, mitä tässäkin blogissa jo tutuksi tullut Benj alkaa mehustaa uusille tuttavuuksille – käytyään siellä itse vajaa parikymmentä kertaa. Ja milloin ei itse pääse paikan päälle, hän pyörittää parin kaverinsa kanssa blogia visitsagada.com (om du förstoor engelska niin parhaat infot löytynee sieltä).

Matka Manilasta Sagadaan pitkin Cordilleran vuoristoa halkovia mutkaisia teitä kestää parhaimmillaankin noin 12 tuntia. Meidän tapauksessamme matka-aika oli leppoisat 15 tuntia ei-ihan-uunituoreella bussilla. Tiet, ajoneuvot ja kuolemaa halveksuva ajotyyli ovat ilmeiseseti varsin samanlaisia kuin muaallakin Kaakkois-Aasian vuoristoalueilla.

Tuskallisen matkan jälkeen perille päästyämme vaikutti kuitenkin heti ilmeiseltä, että Sagada tulisi lunastamaan (Benjin antamat) suurisuuntaiset lupaukset.  Kylä on vajaa puolentoista kilometrin korkeudessa vuoristossa, joten ilmasto on mukavan viileä. Kun jatkuva palmun alla löhöäminen ja rommikolan ryystäminen alkavat puuduttamaan, niin maisemaan kuuluvat mäntypuut muistuttavat mukavasti koti-Suomesta. No, ainakin etäisesti.

Yleinen tunnelma on erittäin letkeä – tapahtumattomuuden tunne on  lähes käsinkosketeltavissa. Samantapainen fiilis kuin Suomessa on kesämökillä omassa rauhassa, kun ulkopuolisen maailman olemassaolo unohtuu puolihuomaamatta. No, tiedätte miten helmi on paeta arkea kesämökille pelkästään Suomessa – kontrasti Manilan hulinaan ja pörinään on sanoinkuvaamaton.

Yleisesti ottaen Sagadassa ketään ei ole sinusta kovin kiinnostunut ja saat olla omassa rauhassa (pakolliset läpänheitot sielunveljen eli kyläjuopon kanssa poislukien).Tämä on suomipojalle harvinaista herkkua lähes kaikkialla muualla Filippiineillä. Onhan se mukava olla mielenkiinnon kohteena, mutta toisaalta välillä on mukava vähän hengähtää. Jotkut valittavat, että alueella asiakaspalvelun taso on kehnoa, mutta jos se on tämän rauhassa olon hinta, niin minä maksan sen mieluusti. Pitää toisaalta korostaa, että porukka ei ole mitenkään epäystävälllistä – oikea termi on juuri sopivan välinpitämätöntä.

Ilmeisen rento meininki (ja huhujen mukaan) edullinen douppi on vetänyt kulahtaneita hipinretaleita ja backpackereita puoleensa jo vuosikymmeniä. Ehkä tämä on myös osasyy siihen, että paikallisväestö on menettänyt mielenkiintonsa matkaajia kohtaan. Täällä törmäsi yllättävän moneen (tarkoittaa siis useampaan kuin nollaan tai yhteen) länsimaalaiseen, vaikka oltiinkin kaukana ns. turistikohteista. Varsinaisesta tungoksesta ei silti ole kyse. Ilmeisesti se puolen vuorokauden bussimatka riittää pitämään suurimmat massat loitolla.

Sagadan väkiluku on jossain tuhannen ja kahden välillä, eli kyseessä siis suht pieni kylä. Tästä huolimatta sieltä löytyy useampi majatalo josta valita, sekä huomattava määrä erilaisia syöttölöitä, jotka pitävät kohtuullista korvausta vastaan matkaajan ja nälän sopivan etäisyyden päässä toisistaan. Kokeilemisen arvoisia ovat ainakin Yoghurt House ja Log Cabin.

Log Cabinin ranskalaiskokki taikoo maittavan buffetin random aineksista joka launtai. Janarin viisumi on kuulemma umpeutunut 15 vuotta sitten, eli ei vissiin ole lähdössä Sagadasta mihinkään…

No, se tunnelmoinnista. Kun pelkkä yleinen hengailu ja rauhallisesta tunnelmasta sekä omasta erinomaisuudesta nauttiminen alkaa kyllästyttää, niin Sagadasta löytyy aktiviteettia mistä valita. Let’s go caving!

Advertisements
Kategoria(t): Filippiinit Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: fuckvisitingliveinsagada.com

  1. Benj Espina sanoo:

    ”The engineer is the highest form of intellectual life”. LOL

    As Sheldon Cooper would say, you guys are the oompaloompas of science.

    Thanks for this, man!

  2. pusangkalye sanoo:

    i loooove and miss sagada.hope you had a good time there!!!:D

  3. Oh, and thank you for the pictures Jay, Sam and Renz. Credit for the brilliant title goes to Deens or Allan if I remember correctly. Thanks! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s