Boholiday

Lupasin kirjoitella vähän useammin kuin kerran parissa kuukaudessa, joten tässä eka varsinainen ”päivitys” blogiin. (edit: sain kuvat lisättyä vasta nyt, tämä on siis kirjotettu alunperin jo 5.3.)

Ihan ensi alkuun: kiitoksia kaikille lukijoille! En olisi uskonut, että näin moni lukee ja kommentoi blogia! Haluan myös kiittää positiivisesta palautteesta, vaikkei toki pitäisikään. Positiivinen palautehan tunnetusti lopettaa kehityksen! Otan yli odotusten onnistuneen alun kunniaksi oluen.

Kiitokset myös Benjille, joka huomioi pitkällisen jahkailun jälkeen alkaneen bloggaajan urani! Tästä johtuen blogia selailee myös lukijat, jotka tarvitsevat hieman tukea Google Translatelta voidakseen tutustua ulkomaanelävän ajatuksiin kotimaastaan.

Arvostan moista vaivannäköä suuresti. Translate sortuu kuitenkin välillä melko mielenkiintoisiin virheisiin, kuten: ” Täällä erittäin yleinen ajanviete on karaoke (tai videoke, kuten paikalliset sitä kutsuvat, raiskaten varsinaisen japaninkielisen merkityksen).” = ”Here, a very common pastime is karaoke (videoke or, as the locals call it, raping a Japanese woman in importance)”!

Pitänee välttää voimakkaiden sanavalintojen käyttöä, saattavat johtaa pahoihin väärinkäsityksiin… 😀

Niinpä ajattelin kysäistä juuri Sinulta millä kielellä blogin pitäisi olla.. Menin tekemään lupauksen, että jos tagalog voittaa äänestyksen, vuoden loppuun mennessä päivitän blogia tagalogiksi.. Kahden kuukauden jälkeen osaan kieltä muutaman sanan, apua siis kaivataan (Benjin suolauksesta johtuen tagalog johtaa tätä kirjoittaessa, ja pahasti..)! Joten tukekaa nyt hyvät ihmiset kotosuomea! 😀

Vastoin yleistä käsitystä yritän saada täällä myös hiukan opiskeltua. Niinpä ajattelin olla viime viikonlopun Manilassa ja pyrkiä päivittämään itseni ajantasalle kursseissa. Tykkään yleisesti ottaen kaupunkiasumisesta ja siitä, että joka viikonlopulle (jopa joka illalle!) löytyy jos jonkinmoista häppeninkiä. Olen tullut laskelmissani johtopäätökseen, että ollakseen edes etäisesti  ”city that never sleeps”, kaupungissa pitää olla vähintään luokkaa miljoona asukasta. No, Manila täyttää tämän kriteerin railakkaasti – tapahtumaakin on sitten joka lähtöön.

Toisaalta kaipaan kuitenkin aina silloin tällöin myös rauhallisempaa viikonloppua. Täällä sellaisesta voi vain haaveilla. Manilan aktiviteettien lisäksi myös erilaisia reissuja on joka viikonlopuksi vireillä. Viimeksi piti valita seuraavista herkuista: uimareissu whale sharkien kera Donsolissa (itä), yleistä elbailua Boholissa rantahuvilalla (etelä) tai kukkafestivaalia Baguiossa (pohjoinen). Jälkimmäinen  kuulostaa enemmän kuin vähän hämmentävältä, mutta oli kuulemma hieno kokemus. Itse valitsin näistä rantahuvilan Boholissa (tosin Donsol on ehdottomasti myös ToDo-listalla, valashait aikamoisia otuksia).

Saatuani lopultakin blogin julkaistua viime perjantaina paukautin siis lentokentälle. Aikaisin lauantaiaamuna oli lento Cebuun, joka on sekä saaren että kaupungin nimi. Kyseessä lienee toiseksi suurin tai ainakin toiseksi tärkein kaupunki Filippiineillä, Visayas-saariryhmän pääkaupunki. Lonely planet kuvailee mestaa tyyliin ”Cebu ei ole yhtä paha kuin Manila, mutta se ei silti tarkoita, että haluaisit viettää siellä lomasi”.

Cebussa tapasin Benjin ja hänen kaverinsa Jimin. Jim perheineen siis omistaa mestan, johon olimme matkalla. Kävimme säätämässä lauttatiketit Boholiin, joka on siis saari parin tunnin matkan päässä Cebusta etelään. Myöhemmin seuraamme liittyi muitakin tuttuja ja tuntemattomia naamoja. Kaikki muut olivat siis olleet Cebussa keskiviikosta asti, itse liityin mukaan vain Boholin reissulle.

Hauska sattuma oli kun olimme menossa sisään terminaaliin, niin joku huutaa takaamme: ”Hey, Risto! What’s up?” Hämmennyin kevyesti, oltiin kuitenkin miljoonakaupungissa toisella puolella maata eikä Turun torilla hesejonossa… Kyseessä oli Cyra ja Taku, jotka olivat myös Anawanginin reissulla. He olivat samaan aikaan matkalla Boholiin. What are the odds (of that happening twice.. 😉 )?

Päästyämme Tagbilaraniin, Boholiin, autot olivat meitä vastassa ja jatkoimme matkaa kohti Jimin majapaikkaa. Mesta sijaitsi jossain päin Panglaon saarta. En ihan tarkkaan tiennyt, mihin tai minkä henkiseen kohteeseen olimme matkalla. Osoittautui, että aika hyvä suomenkielinen vastine mestalle olisi kesämökki tai rantahuvila. Rauhallisella sijainnilla ja mielettömällä rannalla varustettuna.

Jimin kesämökki (Ronnie)

Mökkeilyhengessä mitään varsinaista toimintasuunnitelmaa ei ollut. Lounas oli valmiina pöydässä kun saavuimme, kuten myös jokainen ateria siitä eteenpäin.  Syötyämme ja hetken raihnaisia ruhojamme lepuutettuamme menimme uimaan. Ranta itsessään oli vertaansa vailla, ja käytännössä kokonaan meidän. Mielenkiintoinen oli kuitenkin parisataa metriä rannasta oleva vedenalainen jyrkänne, jossa ehkä viiden metrin syvyydestä on pudotus suurinpiirtein loputtomaan syvyyteen. Vedenalaiset näkymät olivat tsaikedeelisen upeat!  Kävimme snorklaamassa siellä, ja koitin ottaa myös muutamia kuvia.  Itse tosin snorklaillut viimeksi pikkumuksuna mökillä, joten ”taidot” olivat vähän ruosteessa.. En myöskään ole (veden alla enkä juuri minkään muunkaan) kuvaamisen ammattilainen, joten lipastin pari kuvaa myös muilta (thanks Ronnie and Kage!).

Deep Blue Sea (Kage)

Tykkään ostaa matkailulehtiä täällä, niistä on hyvä katsella mielenkiintoisia kohteita, eikä 1-3 euron hintakaan päätä huimaa. Eräässä lehdessä oli artikkeli ”11 Must-dive Sites for 2011” ja yllättäen juuri Bohol oli listan ensimmäisenä… Hapotti hieman, että ei ole vielä PADI-lisenssiä hallussa. Sen suorituspäivä näyttää valuvan kokoajan kauemmas tulevaisuuteen.. Toivo kuitenkin elää!

Illaksi kävimme ostamassa juomia ja purtavaa kaupasta. Lisäksi toki vaahtokarkkeja kokossa grillattavaksi. Ilta meni leppoisasti pokeria pelaillessa ja paskaa jauhaessa. Pimeän laskeutuessa siirryimme rannalle nuotion ääreen. Uneton yö alkoi kuitenkin itsellä potkia, ja nukuinkin rannalla jo ennen iltayhdeksää.

Kasuaalina jätkänä Jacs vilkaisee välillä ohjekirjaa katsoakseen käsien arvojärjestyksen! 😀

Sunnuntaille oli luvassa paikallisten nähtävyyksien kiertelyä. Illallisvaihtoehtoina oli paikallinen Bee Farm, jossa safka kuulemma todella hyvää, tai vaihtoehtoisesti ruokailu lautalla valoshowta ihmetellen. Survivor-äänestyksen jälkeen valitsimme pöytävarauksen Bee Farmilta.

Päivällä oli tarkoitus käydä tutustumassa nähtävyyteen nimeltä Chocolate Hills, mutta valitettavasti vesisade torpedoi suunnitelmamme. Kävimme kuitenkin ihmettelemässä muita Boholin nähtävyyksiä, kuten tarsier-nimistä elukkaa. Otus muistuttaa pienoiskokoista eewokkia, jos sitä jotenkin voi kuvailla. Se pystyy hämmentäviin urotekoihin, kuten esimerkiksi kääntämään päätään lähes 360 astetta, hyppäämään ties kuinka pitkälle ja taltuttamaan Storm Trooperin pelkällä kivikirveellä. Sillä on myös isot silmät. Veijareiden enemmän tai vähemmän söpön ulkonäön vuoksi niitä pyydystetään laittomasti sekä lemmikeiksi että häkkeihin turistien ihmeteltäviksi.

Lisäksi kävimme ihmettelemässä lähistöltä löytyvää luolaa. Luolan suuaukon ympäristö oli täpötäynnä jos jonkinmoista turistikojua. Jim tiesi kertoa, että vielä pari vuotta sitten siellä ei ollut yhtikäs mitään..  Turistivirrat saavat paikat muuttumaan pahimmillaan parissa kuukaudessa. Nähtävyyksien jälkeen kävimme täydentämässä juomavarastot sekä ostamassa erilaisia paikallisia herkkuja kotiin viemisiksi (unohdin nämä toki mökille…).

Nautimme herkullisen illallisen Bee Farmilla, sapuska itsessään oli toimivaa ja itse ravintola ympäristönä hieno. Kasvissafkat ilmeisesti tulevat vieressä olevalta farmilta ja täällä voi myös majoittua. Jonkinlainen orgaaninen farmi ja yleinen hippikeskittymä ilmeisesti siis kyseessä – älköön kenkään loukkaantuko, sillä kyseessä varsin toimiva paikka. Yritin ottaa myös aterioista kuvia, mutta se on myös täysin oma taiteenlajinsa. Annokset näyttävät täydellisiltä lautasella, mutta kuvissa yleensä enemmänkin kertaalleen syödyiltä…

Illallisen jälkeen suuntasimme mökille hyvin vastaavanhenkiseen illanviettoon kuin eilenkin.  Läpänheiton taso illanistujaisten aikana karkasi kyllä täysin käsistä.. Ai niin, paikallisen kessun tupruttelu ei ole kallis harrastus, ja kaupatekijäisiksi tupakkamerkit ovat vähintäänkin mielenkiintoisesti nimettyjä. Kuvan askit ovat keskihinnalta luokkaa 20 senttiä..

Seuraavana aamuna muut menivät vielä aallokkoa ja virtauksia uhmaten uimaan. Kumiveneellä suoritetuista sankariteoista ei nyt tässä sen enempää, mutta tuli taas muistutus, että noiden virtausten kanssa saa kyllä olla skarppina… Itse keskityin lepäämään terassilla aamiaisen päälle. Terassilla oleva sohva on helposti Top-5 mestoja 2011 ottaa aamiaisen ja lounaan väliset parin tunnin torkut! Lounaan jälkeen reissu alkoikin olla jo tiensä päässä ja suuntasimme kohti Tagbilaranin lentokenttää.

Yleisesti ottaen pyrin perehtymään tuleviin matkakohteisiin aina vähän etukäteen. Siis pyrin. Usein selailen kuitenkin esim. reissuraamattu Lonely Planetia vasta matkan päätteeksi. Niin tälläkin kertaa. Yllätyin, kun kaikki käymämme kohteet olivat kuitenkin kirjassa mainittuja. Paikallisena mökkeilijänä Jim tiesi näyttää nämä mestat, mutta tuskin hän oli kuitenkaan Lonely Planetin perusteella matkaamme suunnittellut. Tästä voisi päätellä, että kirjan kirjoittajat yleisesti ottaen tietävät aika hyvin mistä puhuvat. Toki sitä orjallisesti seuraamalla ”ei löydä mitään uutta” eikä ”kaikkein salaisimpia paikkoja” yms. mutta on siitä aika paljon hyötyäkin. Thumbs up yksinäiselle planeetalle siis!

Seuraavaksi kuukaudeksi joka viikonlopuksi on taas reissuja tiedossa. Ainakin suunnitelmatasolla näihin sisältyvät myös ensimmäinen surffireissu (WUHUU!! 🙂 ) ja PADI-lisenssin suoritus! Tänä viikonloppuna olen kuitenkin suoriutunut mahdottomasta tehtävästä ja jumittanut kämpillä opiskelemassa!

Tälle itsekurin liekissä karaistumiselle on kyllä luonnollinen selitys. Ensi viikoksi on ennustettu radikaalia kasvua täällä oleilevien suomipoikien määrässä. Kun saan tämän päivityksen kirjoitettua, on aika lähteä lentokentälle ottamaan koppi Krisusta ja Kossusta! Ensi viikolla kaartiin liittyy myös muutama Singaporessa opiskeleva TTY:n sankari.

Myös Siston pojat ovat marinoineet itseään Singaporessa viime viikon ja kaupungin sykkeen vastapainoksi haluavat täällä viettää rentoa rantaelämää. Jatkamme siis huomenna Kikin Ja Migordin kanssa Boracaylle perinteisen harmaan arkiviikon viettoon – vain palataksemme viikonlopuksi ravistelemaan Manilan yöelämää!

15.3. Edit: Nyt tuo kaikki on siis jo takanapäin. Kirjoittelen noista kokemuksista lisää heti kun ehdin – jos keksin jotain julkaisukelpoista! Kiirettä tässä pitää kun työviikko tuntuu maksimissaan olevan kolmipäiväinen…

”Eläkää matskua blogiin!” -ilzed

Näinhän me teimme. Kiitoksia käynnistä pojat, good times havin’ here! (Joko varasit omat lentolippusi?) 🙂

Manila kuittaa.

Mainokset
Kategoria(t): Filippiinit Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

12 vastausta artikkeliin: Boholiday

  1. Casual sanoo:

    Keep it finnish mate! Enkku ois meinaa sama kun Madventures enkuks… Matkakuume nousee kyl täällä, onneks liput on jo Ausseihin 🙂 Ja noi korallikuvat oli ihan ku siit Nemoa etsimässä leffasta!

    • Joo ehkä se on suomeks parasta 🙂 Kelasin et se olit saletisti sinä joka äänesti ruotsia! 😀 Enkku sentään pykälän parempi ku ruotti.. Ja hyvä vaan nostattaa vähän kuumetta jos on kerran matkaliput jo taskussa! Haha joo välitin kuvaajalle terveiset, omat kuvat oli vähän dokatumman näkösiä..

  2. ilzed sanoo:

    pitkä, mutta tylsä päivitys. kuvat olivat tylsiä, enkä kokenut mitään tunteita sisimmässäni. teksti myös. 😀

    odotan jotain aivan muuta seuraavaan päivitykseen!!

    • Joo, oon vähän samoilla linjoilla kun katoin ite jälkikäteen mitä raapustin. Aivan liikaa tekstiä yhdestä reissusta.. Ei oikeen mitään mielenkiintoista tai edes mukahauskaa, päivityksen kohdeyleisönä selkeesti lähinnä äiti. Kielellisestikin heikkoa keskitasoa. Selkeä lasku tasossa heti ekassa päivityksessä, hirveätä kuraa. Parannusta on tultava tai koko blogin voi poistaa!

      Kiitos kuitenkin jälleen viiltävän rehellisistä kommenteistasi ja uskostasi myös näinä vaikeina aikoina! Autat jaksamaan kun toivo on muutoin kadonnut näköpiiristä..

      • benj sanoo:

        It was boring because you were sleeping the entire time, bro. Can’t wait for the Sagada update!

      • Haha could be the case.. Why write ten pages about sleeping? Yeah, Sagada trip was boring but I’ll try to write something about it.. Didn’t like the place anyways… 😀

  3. ilzed sanoo:

    geishakuula luiskahti vaginastani, kun luin kommenttisi! ihanaa että ollaan samoilla linjoilla. ja äitilles terkkuja!

    • Hahah 😀 Äijän kommentit nyt vaan on absoluuttinen totuus – toki sen lisäks että ne on sulaa kultaa muutenkin! Tutkimusten mukaan muiden lukijoiden kokema blogin viihdearvo kasvanut tällä neljänneksellä 278% sun kommentoinnin johdosta.

      Joo kerron äipälle terkkuja. Pikkuveljes digaili blogia myös, mut valitettavasti (?) kommentoi konservatiivisemmin.

  4. Kossu sanoo:

    Kansa vaatii uutta päivitystä! Ei yli kolmea viikkoa voi ilman elää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s