Strictly business & Operaatio kesäkuosi 2011

Kerronpa nyt vähän myös itse koulusta ja valitsemistani kursseista, ettei kokonaan unohdu mitä täällä varsinaisesti ollaan tekemässä. Koulu on siis De La Salle University (DLSU). Se on eräs parhaita yliopistoja Filippiineillä – ja myös kalleimpia, ellei kaikkein kallein. Muita hyviä yliopistoja ovat mm. University of Philippines (UP) ja Ateneo. Kuulinkin jo muutaman vitsin koulujen välisistä eroista: jos olet fiksu mutta köyhä, opiskelet UP:ssä, jos olet fiksu ja rikas, opiskelet Ateneossa. Jep, jos olet rikas mutta et kovin fiksu, opiskelet La Sallessa… Voidaan olettaa, että tätä vitsiä ei keksinyt La Sallessa opiskeleva.

No, vitsailu sikseen. Koulu on suhteellisen arvostettu, ja monet Filippiinien yritysmaailman ja politiikan vaikuttajista ovat sieltä valmistuneita. Koulu on vahvasti katoliseen uskontoon perustuva, ja porukka esimerkiksi rukoilee luentojen aluksi. No, jokainen tyylillään. Varsinaista koulupukua ei ole, mutta säädyllistä pukeutumista edellytetään. Koulun alue on kokonaan aidattu, ja sisään pääsee vain vartioiduista porteista kulkuluvan esittämällä. Koulu on siis eräänlainen kupla keskellä kaupunkia. Rikkaiden perheiden lapset joko ajavat itse katumaasturinsa koulun parkkihalliin, tai sitten isä, äiti tai perheen autonkuljettaja (!) heittää heidät koululle. Sitten sisään vartioiduista porteista. Koulun alueella jengi kulkee kalliiden puhelinten, taulutietskojen ja läppäreiden kanssa, ja ulkona ihmiset asuvat kaduilla. No, tämä on toki taas kärjistetty esimerkki, mutta joka tapauksessa koulussa opiskelevat ovat Filippiinien mittapuulla kaikki suhteellisen varakkaita, ja monet ovat sitä myös meidän mittapuullamme.

Porukka aloittaa täällä yliopiston 17-18 -vuotiaina, ja monet suorittavat vain kanditason tutkinnon. Päädyin itsekin valitsemaan undergraduate-tason bisneskursseja. Näin ollen meininki vastaa melkeinpä enemmän lukiota kuin yliopistoa, ehkä jotain siltä väliltä. Kursseille otetaan vain reilut 40 henkeä, ja luentosalit muistuttavat enemmänkin peruskoulun luokkia. Pieni ryhmä on toki isoihin massaluentoihin verrattuna hyvä asia. Luennoilla on läsnäolopakko, mikä akateemiseen vapauteen tottuneelle potkii aika pahasti vastapalloon aika ajoin. Ilmeisesti kuitenkin vaihtareilla on mahdollisuus tiettyihin erivapauksiin, olettaen toki että hoitaa muuten hommat huolellisesti.

Eräs koulun safkamestoista, lempinimeltään "Hepalane". I'll let you figure that one out...

Sama mesta. Jep, etualan janari etsii luultavasti jotain rahanarvoista tai syötävää..

Valitsin itselleni aluksi neljä kurssia: Entrepreneurial Psychology, Personnel Management, Systems Dynamics ja Strategic Management.

Strategisen johtamisen kurssin luennoitsija aiheutti kuitenkin megalomaanisella säätämisellään minulle välittömän päänsäryn, ja muutaman kerran taistelun jälkeen jouduin tiputtamaan kurssin pois valinnoistani. Odotin kurssilta nimen perusteella aika paljon, mutta jos proffa ei pysty organisoimaan yhtä kurssia, niin en taida viettää aikaani kuuntelemalla, mitä sanottavaa hänellä on yrityksen strategisesta johtamisesta.

Personnel Management on perustason Human Resource Management -kurssi, jota vastaavan olen itseasiassa jo käynyt TTY:llä. Ehkä HRM-kurssi antaa kuitenkin näkemystä paikallisiin työoloihin ja kulttuuriin. Ja jos ei muuta niin kertaus on opintojen äiti ja tylsistymisen isä. Alunperin tämän paikalla oli itseasiassa Operations Management, mutta kurssilla ei ollut tilaa, joten valitsin tämän sen sijaan. Optimoin siis kurssini niin, että luennot ovat tiistaisin ja torstaisin, jolloin leppoisa neljän päivän viikonloppu antaa hyvät mahdollisuudet matkustamiselle.. enkä kuulemma ole ensimmäinen vaihtari, joka näin teki!Systems dynamics on TTY:n automaatiotekniikan perusteet lusineelle vähän sama kuin menisi tohtoriksi väiteltyään takaisin peruskouluun opettelemaan aakkosia.. Terveisiä vaan Terholle, kiitokset hyvästä ja kenties koko tutkintoni vaikeimmasta tai ainakin piinaavimmasta kurssista! Vanhan mallisen ATP:n käyneet tietävät varmaan mistä puhun… Kurssikirja on Peter Sengen Fifth Discipline, joka on kyllä itseasiassa pirun mielenkiintoinen. Senge on MIT:n proffa, aikoinaan kehittänyt idean oppivista organisaatiosta.

Kuvassa näkyy jotenkin hienosti DLSU:n tyylikäs seinä ja raju kontrasti takapihan asuinalueeseen.

Entrepreneurial psychology on ehdottomasti mielenkiintoisin kurssi. Itseasiassa koko kurssi perustuu ”Strengths psychologyyn”, eli omien vahvuuksien tunnistamiseen ja kehittämiseen. Yleistähän on keskittyä omiin heikkouksiin, ja pyrkiä kehittymään niillä alueilla, joissa on ”eniten kehitettävää”. Suurin hyöty on kuitenkin saavutettavissa omilla vahvuusalueilla, joissa pienikin panostus tuottaa suuren tuloksen. Hommaan liittyy paljon diibadaabaa jota insinöörinalku ei pysty ihan purematta nielemään – kuten nyt tämän henkisiin oppiaineisiin yleensäkin. Mutta konsepti on kyllä mielenkiintoinen ja ajattelemisen arvoinen.

Kyseisen kurssin proffa on todella rento. Suomen mittapuulla hän on proffaksi nuori, reilu kolmekymppinen janari. Tosin toimenkuva täällä ei ehkä ole aivan sama kuin proffan virka Suomessa olisi. Ensimmäiselle luennolle hän tuli kuulokkeet korvilla ja arskat päässä, ja jengi alkoi taputtamaan ja viheltämään. Mietin hetken, että onkohan kyseessä opettaja, vai joku oppilas, joka on viettänyt villin viikonlopun ja muut nauravat sille. No, opettajahan oli kyseessä. Kyseinen jamppa heittää yläfemmat kun törmäämme käytävällä, ja jos en satu huomaamaan, seuraa kevyt lyönti vatsaan.. ei ihan sitä, mitä professorilta odottaisi!

Muutama esimerkkiläppä luentojen kulusta. Näitä nyt on vähän kankea selittää, mutta yritetään. Kaveri käyttää toista kättään ”homotutkana”: jos joku sanoo epähuomiossa jotain kaksimielistä, hän nostaa käden pystyyn ja alkaa skannata luokkaa tutkallaan samalla piipittäen! WTF? 😀 Ensimmäisellä luennolla hän kertoi pelisäännöt, ja tarkasti että tajusin missä mennään. Homma viimeisteltiin katu-uskottavalla nyrkkien yhteen lyömisellä kanssani, johon hän totesi, että tämä oli ensimmäinen kerta kun hän koski suomalaista jätkää. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän nosti taas ”homotutkan” pystyyn ja alkoi osoittaa itseään… PIIP-PIIP-PIIP! 😀

Toinen uusi jamppa kurssilla oli nimeltään Arthur, johon äijä vastasi: ”Woah, that’s a cool name. Any relation to R2-D2?” (Läppä uskoakseni aukenee Star Warsinsa katsoneille ääntämällä nimet lontooksi…) Setti on siis jatkuvalla syötöllä jotain tämänhenkistä, joten luennot ovat hauskoja. Kaveri kuitenkin myös tietää mistä puhuu ja onnistuu tunkemaan vitsien väliin myös tiukkaa asiaa. Helposti suosikkikurssini täällä, ja hyvin korkealla Hall of Fame -listallakin.

Samanhenkisellä rentoudella maailmanmenoon suhtautuu myös koulun kansainvälisten asioiden koordinaattori, jonka työhuone on myös vaihtareiden yleinen hengailumesta. Myöskin konsepti, joka Suomessa ei tulisi kysymykseenkään. Tosin koulussa ei älyttömästi vaihtareita ole, suurin osa paikallisista opiskelijoista ei edes tiedä, että koulussa on KV-toimisto…

Ai niin, ja yksi toinen proffa muistuttaa jotenkin puhetavaltaan, eleiltään ja jopa fyysiseltä olemukseltaan (!) melko paljon suosikkivaltiomiestäni King Julienia. Jos kyseinen hahmo ja hänen maailmankatsomuksensa ei ole tuttu, niin tsekkaa klippi tai leffat Madagascar 1 & 2. Jep, piirretyt ovat lapsille, mutta aikuiset pääsevät nauttimaan näistä leffoista muksujensa kanssa. Heitä varten on luotu näitä sivuhahmoja, joista kyseinen kunkku ehdoton suosikkini. Timanttia! Joka tapauksessa sain alkuun hieman keräillä itseäni näillä luennoilla. Tämän ei ole tarkoitus missään nimessä loukata, pidän proffasta ja opetuksesta, hän osaa asiansa erittäin hyvin.

Koululta löytyy myös erittäin timantit treenimahdollisuudet. Punttisali on vaihtareille ilmainen, ja sen vetäjä on erittäin mukava herrasmies. Urheilukompleksista löytyy myös uima-allas, kentät koripallolle, sulkapallolle, lentopallolle jne. Löytyy myös karate-, judo- ja taekwondoseurat tahi tiimit.Tarkoituksenani on liittyä TKD-tiimiin, mutta saas nähdä kuinka käy. Omissa treeneissä on leppoisa yli parin vuoden tauko, joten muutaman viikon venyttelin ja palauttelin potkuja mieleen lihasmuistin syövereistä, ennen kuin kehtasin edes ajatella treeneihin menoa. Tiimillä siis tryoutit, ja pitäisi olla vähintään punainen vyö, että pääsee edes yrittämään. No, itsehän en täytä edes tätä kriteeriä, mutta jos treenit eivät ole älyttömän natseja, niin ehkä pääsen (ja uskaltaudun) mukaan. Nyt olen kuitenkin onnistuneesti ollut sen verran kipeänä pari viikkoa, etten ole uskaltanut treenata. Tiimi treenaa käytännössä joka arkiaamu kuudesta kahdeksaan. Aamuherääminen ei oikein ole se meikäläisen juttu, joten saa nähdä kestääkö kasetti moista.. haha!

Oikeastaan ainoa treeni mikä täällä on pirun hankalaa, on juokseminen. Ikävä kyllä se on juurikin yksi omista suosikkitreeneistä.. Jalkakäytävät ovat katkonaisia ja ruuhkaisia, ja ilmansaastetta on sen verran tanakasti, että ulkona ei oikein innosta juosta. Tai ainakin Suomen puhtaaseen ilmaan ja hyviin lenkkimaastoihin tottuneelle ympäristö on karu. Sisällä ympyrää juokseminen tai juoksumatot ovat myöskin enemmän tai vähemmän vähä-älyisiä, ei pahalla. No, ehkä juoksemisen voi korvata uinnilla.

Paikallinen "HC-sali"

Edellinen täällä ollut jantteri TTY:ltä oli ilmeisesti jonkinverran kehonrakennus/painonnosto-henkinen herrasmies. No, ilmeisen lihaksikas joka tapauksessa. Eräs vaihtarimimmi, joka oli ollut täällä siis jo samaan aikaan tuon TTY:n edellisen vaihtarin kanssa, kommentoi ensimmäiseksi minut tavatessaan: ”Oh, do you also work out?”. Tämä lähinnä Markolle tiedoksi. Jatka vaan sitä raudan pumppaamista. Etumatkani on lähes loputon. Ehkä joku päivä myös teillä. LOLZ.

No, sudenkuoppana jumalaisen vartalon kehittämisprojektissa toimii Champion’s Breakfast. Tuon aamiaisten kuninkaan pystyy nimittäin täällä poistamaan reilulla parilla eurolla. Aamiainenhan on parhaimmillaan erittäin tuhti ja rasvainen, sisältää pekonia – ja on ennenkaikkea jonkun muun valmistama. Saa nähdä jaksanko aloittaa taekwondon vai keskitynkö vain täyspäiväisesti lihomiseen…

Tästä ei puutu kuin sokerihuurretut maissihiutaleet!

Mainokset
Kategoria(t): Filippiinit Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Strictly business & Operaatio kesäkuosi 2011

  1. ilzed sanoo:

    ooh snap marko!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s