Manila. Iskee kuin kymmenentuhatta volttia.

Yliopiston koordinaattori halusi tietää millä lennolla saavun Manilaan, jotta hän osaisi tulla vastaan kentälle. Sain yksityiskohtaiset ohjeet siitä kuinka löydän hänet kentältä ja mitä kaikkea pitää varoa ja mitä ei saa tehdä. Kuulosti hieman liioittelulta. Vaikka tällainen on toki hyvää palvelua, koitin sanoa, etttä löydän kyllä perille itsekin, ei minua tarvitse tulla hakemaan. Jälkikäteen ajatellen oli varsin mukavaa, että joku oli vastassa. Manila on suhteellisen tsaikedeelinen mesta, ja lumenvalkoisen suomipojan kertoimet tulla huijatuksi ensiaskelilla ovat melko kovat.

Saavuin Manilaan aamupäivällä ja arska paistoi kirkkaalta taivaalta. Lämpötila oli varmaan jossain 30 asteen tuntumassa. Kylmään ja pimeään Helsinkiin verrattuna ”ihan jepa”.

Lyhyt tietoisku Manilasta. Itse Manilan kaupunki on vain yksi monista yhteen kasvaneista kaupungeista, jotka muodostavat Metro Manilan alueen. Kaupunkeja on kaikkiian kai 16 tai 17. Tätä on välillä hieman vaikea hahmottaa, kun on tottunut puhumaan vain ”Manilasta”. Alueella asuu eri arvioiden mukaan 10-15 miljoonaa ihmistä. Metro Manilaa laajempi käsite on National Capital Region, jossa asustelee 16-17 (tai jopa 20) miljoonaa ihmistä. Jatkossa tarkoitan Manilalla todennäköisesti itseasiassa Metro Manilan aluetta, en varsinaista Manilan kaupunkia.

Itse asustelen siis varsinaisessa Manilan kaupungissa, jossa noin Järvenpään kokoisella alueella (vajaa 40km2) asustelee 1,6 miljoonaa muutakin ihmistä. Kummeli-fanina teki todella paljon mieli sanoa ”noin FORSSAN kokoisella alueella” mutta Manila on vain noin kuudesosa Forssasta… Bummer.

Kyseessä on näillä tiedoin maailman tiheimmin asuttu kaupunki. Alueen nimi on Malate. Naapurusto ei ole varmastikaan pahimmasta päästä, mutta ei kyllä kaikkein turvallisin tai rikkain (kulkevat yleensä käsi kädessä) mesta. Yöllä ulkona yksin liikkumista on syytä välttää, tai ainakin on syytä tietää mitä on tekemässä. Itse en ole kuitenkaan kohdannut mitään hankaluuksia tai vaaratilanteita – toivottavasti näin jatkuukin. Manilasta kuitenkin varmasti löytyy myös mestoja, joihin valkoisella miehellä ei ole mitään asiaa (tämä ei ole rasismia, vaan valitettavasti fakta).

Maisemaa meikalaisen kadulta.

Vaihtareille on tarjolla majoitus muutamassa koulun omistamassa kämpässä. Monet asuvat näissä kämpissä vain sen aikaa, että ehtivät hakea asunnon vapailta markkinoilta, mutta halutessaan näissä saa asua pidempäänkin. Normaalisti yksiössä asuu kaksi henkeä, mutta itselläni kävi hyvä tsägä, ja saan koko yksiön ainakin toistaiseksi itselleni. Maksan kuitenkin vain yhden hengen vuokraa koululle, joten asun varmaankin tässä ainakin jonkin aikaa. Kämppä on varsin ok, ei nyt ihan tasoa mihin on Suomessa tottunut, mutta yksiö miljoonakaupungin keskeltä alle parilla sadalla kuukaudessa ei ole mahdoton hintakaan.

Ensimmäiset päivät menivät kyllä ihmetellessä ja aluksi shokki oli suhteellisen kova. Kulttuuri sinänsä ei tunnu mitenkään järjettömän vieraalta: porukka on ystävällistä ja pitkälti kaikki osaavat englantia, espanjalaisten ja jenkkien täälläolon vaikutukset ja kristinusko tekevät paikasta monella tapaa länsimaalaiselle helposti lähestyttävän.

(Jos haluat tietää muustakin kun hienoista hiekkarannoista ja aurinkoisista asioista, jatka lukemista. Jos et, skippaa seuraavaan päivitykseen.)

Itselle vaikeinta on suhtautua ympärillä olevaan köyhyyteen. Jengi asuu kaduilla kaikkialla ja pikkulapset kerjäävät rahaa tai ruokaa. Köyhyys itsessään tuntuu pahalta, mutta oikeastaan vielä pahempaa on järkyttävät tuloerot ja ”välinpitämättömyys”. Jengi makaa kaduilla nälkäisenä ja toiset kulkevat ohi muotivaatteissa, kuulokkeet korvilla iPhonea näpytellen.. Siinä on jotain todella pahasti päin persettä!

Elintasoltaan yhdestä maailman korkeimmista ja tuloeroiltaan pienimmästä maasta harppaus skaalan melkeinpä toiseen päähän on suuri. Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa kasvaneelle tilanne täällä on jotain ennen näkemätöntä, eikä valmiita ajatusmalleja tilanteiden ja kaiken skeidan käsittelemiseksi löydy omasta päänupista..

Green Belt Mall, Makati City

Halvemman vuokratason asuinaluetta

Joojoo, tähän on helppo kritisoida, että enkö muka ole tajunnut, että suuri(n) osa maailman ihmisistä elää tällaisessa köyhyydessä. Totta kai sen Suomessakin tietää, mutta siellä asia tulee hitusen helpommin suljettua pois mielestä kymppiuutisten loppukevennyksen myötä kuin jos näkee omin silmin shortsinlahkeessa roikkuvan pikkulapsen kurjuuden. Lisäksi toisessa maassa asuessa tilanteen näkee vähän eri tavalla kuin matkustaessa. Vaikea selittää, mutta tämä on ehkä eniten kasetin päälle käyvä juttu täällä. Varsinkin kun tietää, että ei voi itse tehdä älyttömästi mitään asioiden auttamiseksi..

Jos haluaa auttaa suoraan, niin lapsille kannattaa ostaa ruokaa – ei antaa rahaa. Erittäin todennäköisesti rahat eivät päädy lapsille itselleen. Itselle tuntuu myös jotenkin helpommalta ostaa jotain, vaikka sitten ihan turhaa roinaa, mitä lapset mahdollisesti myyvät. Sitä jotenkin kelaa, että jonkinlaisen työn tekeminen on parempi asia kuin vain kerjääminen. Mutta tässäkään tapauksessa massit tuskin päätyvät lapsille, ja ihan kuin lasten nyt muutenkaan kuuluisi tehdä töitä.Eli ainut fiksu tapa auttaa – suoraan – on ostaa jotain syötävää kerjääville. Se ehkä auttaa hieman omaa pahaa oloa tai parantaa omaatuntoa, mutta ei sekään ihan oikealta ratkaisulta tunnu. Jokaista ei voi kuitenkaan auttaa, ja edelleen tuntuu paskalta, että ihmiset joutuu elämään näin. Lisäksi voi miettiä, mitä tapahtuu kymmen tai kahdenkymmenen vuoden päästä, kun aikuiseksi kasvaa sukupolvi, joka oppii lapsesta asti hankkimaan elantonsa kerjäämällä sitä muilta?

Give a man a fish and you feed him for a day. Teach him how to fish, and you’ll feed him for a lifetime.” -Sid Meier’s Civilization 😉

Täällä myös perhekäsite on paljon laajempi ja tiiviimpi kuin länsimaisessa enemmän yksilökeskeisessä yhteiskunnassa. Perheen tehtävä on pitää huoli lapsista ja vanhuksista, ja näin myös useimmiten tapahtuu. Ilmeisesti ainakin jossain määrin myös ravintoloiden pitäjät yms. pitävät kollektiivisesti huolta kaduilla elävistä lapsista, joilla ei ole ketään muuta.. Tämä toki varmasti yksilöllistä, monet lapset päätyvät paljon huonompiin tilanteisiin. Mutta yleisesti ottaen yhteisöllisyys on vahvaa. Jotkut paikalliset sanovat, ettei kerjääville pidä antaa rahaa ”koska heillä on perhe, perheen kuuluu huolehtia heistä”.

Tämä kirjoitus yksinään antaa ehkä liiankin karun kuvan Manilasta. Täällä on paljon mielenkiintoisia ja myös kauniita asioita. Kontrastit ovat kuitenkin valtavia! Enkä lisäksi halua tai rehellisesti edes voi kritisoida omaa elämäntapaamme Suomessa tai tuomita kenenkään toimintaa, lähinnä vain tuoda näitäkin juttuja ilmi… Palaan ehkä aiheeseen kun jaksan miettiä tätä lisää. Mukavampi toki lukea kivoista asioista, hiekkarannoista ja lämmöstä, mutta tätä ei täällä vaan voi jättää sanomatta. Ehkä se saa sinutkin kotisuomessa kelaamaan asioita eri tavalla.

Valitettavasti täällä ollessa osa tästä on vain pakko blokata pois mielestä, muuten täällä sekoaa. Jos et usko niin tule itse kokeilemaan.

Näissä alkutunnelmissa ensimmäisenä iltana yksin kämpässä sitä tajusi olevansa aika kaukana kotoa ja mieleen hiipi ensimmäiset epäilykset. Onko tämä nyt sitä mitä halusin?

Mainokset
Kategoria(t): Filippiinit Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: Manila. Iskee kuin kymmenentuhatta volttia.

  1. ilzed sanoo:

    äijä tuo uusii näkökulmii esille kauniisti. gaytä settii mut hyvii pointtei. sait mut ja aloin itkemään ku luin quoten civistä!!

    • Kiitti. Arvostan todella äijän avarakatseisuutta seksuaalisten vähemmistöjen suhteen ja myös tota todella aktiivista kommentointia 🙂 Syntymähumalan vaikutuksesta kommentit on täysin estottomia ja jotenkin vaan niin aitoja!

      Onhan Civ nyt aikamme tärkeimpiä filosofeja ja sukupolvemme valistajia!

      Kaipaan kovasti yhteisiä hetkiämme planeetta Reachin satumaisen kauniin auringonlaskun alla (Hammer Bruteja teurastaen)!

  2. benj sanoo:

    If you took photos of the sea gypsies by the pier, your reading would be bawling by now.

  3. Raimo sanoo:

    äijän verbaalisilla kyvyillä pystyy vuolemaan kultaa qwertystä, toinen kuva hivelee sähköinsinöörin silmiä (Y)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s