Hong Kong

Sumuista Hong Kongia

Olin alunperin hankkinut lennot vain välille Helsinki-Peking-Hong Kong. Honkkarissa oli tarkoitus viettää uusivuosi ja katsella sitten jatkolentoja Manilaan. Tarkoitus oli punkkailla jonkun couchsurffarin luona (CS:stä lisää mehustusta myöhemmin. Kyseessä siis nettisivusto, jonka kautta voi tarjota majapaikkaa random matkaajille, ja vastavuoroisesti itse yöpyä muiden luona. Tsekkaa www.couchsurfing.com jos kiinnostaa. Joo, haiskahtaa ehkä hitusen hippihenkiseltä hommalta, mutta on erittäin tykki organisaatio, suosittelen varauksetta!).

En tajunnut, että Hong Kongin kokoisessa mestassa porukka saa kymmenittäin pyyntöjä kuukausittain – verrattuna Tampereen luokkaa muutamaan kymmeneen vuosittaiseen pyyntöön. Eli yöpaikan etsiminen tätä kautta viikkoa ennen saapumista – uutenavuotena –  ei ehkä ole se fiksuin veto. Niinpä päädyinkin sitten lopulta säätämään majoitusta Pekingin lentokentältä käsin  …miten niin viime tingassa? Onneksi löysin hostellin, jossa oli tilaa – tosin sain buukata kahden hengen huoneen itselleni eli hinta hieman kirpaisi. Noh, tyhmyydestä sakotetaan ja mitä näitä nyt on.

Uudenvuoden aattona kroppa eli vielä onnellisena Suomen ajassa, mutta kävin uupumuksesta huolimatta  haistelemassa vähän meininkiä ulkosalla. Luvassa oli paljon hehkutetut ilotulitukset, jotka siis ammuttaisiin pilvenpiirtäjien katoilta. Kätevänä kaverina päädyin luonnollisesti jollekin aukiolle tapittamaan vääriä pilvenpiirtäjiä aivan niiden juurelta, ja missasin siis ilotulituksen.. Aina ei voi voittaa sanoo Hugo. (Mut v*ttu ku voittais edes joskus lisäsi Ossi…)

Hyvää uutta vuotta 2011!

Kyseisellä aukiolla oli kuitenkin hienoja baareja ja jonkinsortin show meneillään. Imaisin siinä sitten yhden oluen onnekasta vuotta 2011 toivoen ja nautiskelin, kun kiinalaisjantteri laulaa 50 Centin Candy Shoppia viiden mukiinmenevän mimmin säestäessä viuluilla (!) taustalla. Tykkäsin. Vähän myöhässä, mutta: Hyvää uutta vuotta 2011 kaikille!

Happy New Year 2011!

Take me to the candy shop...

Take me to the candy shop...

Väsyneenä palailin metrolla takaisin hostlalle, ja yleisestä turvallisuudesta kertoo se, että normaalisti kuumottelen vähän liikaakin, mutta nyt vetelin onnellisena tsetoria metrossa.

Hong Kongin metrolle muutenkin giganttinen yläpeukku! Toimii kuin junan hissi, kuten sanonta kuuluu. Metro on nopein tapa lentokentältä kaupunkiin, ja jo kentällä sinulle todennäköisesti myydään Octopus-älykortti, jolla voi maksaa julkisissa kulkuvälineissä ja jopa joissain kaupoissa. Pantin saa takaisin kun palauttaa kortin lentokentälle poislähdön koittaessa. Näin sen pitäisi toimia kaikkialla!

Seuraavana päivänä oli jo vähän energiaa leikkiä turistia. Ensimmäinen kohde oli itseoikeutetusti Bruce Leen patsas Hong Kongin Avenue of Starsilla. Jos et tiedä kenestä on kyse niin tässä yleissivistystä:

Bruce Lee oli herrasmies, joka harrasti taistelulajeja enemmän tai vähemmän tosissaan. Hän oli kuitenkin veijari ”jolla on vain hyvä yleiskunto”, kun taas esim. Steven Seagal opettaa karatea (Kiitos Jere! 🙂 ). Toisaalta TIME-lehti mainitsi Bruce Leen ”100 Most Influential People of the 20th Century” -listallaan. Kategoria oli ”Heroes and Icons”.

Bruce Lee

Bruce "kovaluu" Lee

Kun Bruce oli näin suonut siunauksensa uudelle vuodelle ja tulevalle matkalleni, saatoin hyvillä mielin jatkaa eteenpäin. Itsepuolustuslajien kruunamattoman kuninkaan ”tavattuani” päätin itsekin tähdätä huipulle, eli kohteena oli The Peak (olipa aasinsilta..). The Peak on siis HK:n kupeessa olevan vuoren tahi mäen huipulla oleva ostoskeskus- ja ravintolakompleksi.

The Peak

Huipulla tuulee

Huipulle on monta tapaa päästä, itse valitsin sen vanhimman ja mielenkiintoisimman eli Peak Tramin (kuten noin tuhat muutakin, eli jonotella sai). Kyse on siis raitiovaunusta, joka vedetään vuorenkylkeä ylös vaijereilla, eli nousukulma on paikoitellen aika jyrkkä. Härveli aloitti toimintansa jo vuonna 1888, tosin sitä on onneksi hieman päivitetty sen jälkeen. Kyyti oli varsin mielenkiintoinen (maksu toki Octopussyllä).

Peak Tram

Osviittaa nousukulmasta

Ylös päästyäni ihailin maisemia ja illan pimentyessä lähdin etsimään ruokapaikkaa. Tänne asti tultuani oli toki mukavinta ruokailla kunnon maisemien kera. Päädyin ravitsemaan itseäni Bubba&Gump -katkarapuravintolaan. Jep, Forrest Gump -leffan tiimoilta perustettu ketju, itselle ainakin uusi tuttavuus. Sapuska oli erittäin toimivaa ja maisemat yöllisen Hong Kongin ylle vielä paremmat. Kaikenkaikkiaan paikka, johon voisi viedä vaikka tyttöystävän syömään – jos sattuisi moisen omistamaan (pahoittelut sovinistisesta sanavalinnasta. Neidit: sihteerien armeija käsittelee hakemusten tulvaa osoitteessa aaltojenkuningas äthotmail.com 😉 ).

View from the top

Maisemaa ravintolan ikkunasta

Jonottaessani kyytiä alas oli sää hieman tuulinen ja lämpötila ehkä jossain 10-15 asteen tietämillä, ehkä sellainen keskitason suomalainen kesäpäivä. Paikallisille oli kyseessä kylmä talvi-ilma, ja he olivat hieman ihmeissään kun suomipoika vetelee jääkahvia naamariin hymyssä suin. Asia selkeni heille, kun kerroin että olin juuri saapunut reilut parikymmentä astetta kylmemmästä ilmanalasta.

Sitten olikin jo seuraavan etapin aika. Destination: Manila.

Advertisements
Kategoria(t): Filippiinit Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Hong Kong

  1. ilzed sanoo:

    vihdoinkin viihdyttävää tekstiä! hymyilin hetken lukiessani

  2. Raimo sanoo:

    Et ois Rippe leikannu hiuksia, joku ois viel luullu et jäbä on siinä patsaana. Yhdennäköisyys huomattava!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s