Couchsurfing Manila rocks!

Moni helmi kokemus täällä voidaan lukea Couchsurfingin ja siellä tavattujen mukavien ihmisten ansioksi. Olen itse ollut CS:n jäsen 3-4 vuotta, ja voin varauksetta suositella sitä kaikille. Itse asiassa paras info hommasta löytyy itse sivuilta (www.couchsurfing.com), joten en rupea tässä sitä selvittämään. Jos kiinnostuit ja haluat liittya, rohkaisen ehdottomasti, mutta pidäthän huolen että luet sivuilta selityksen, mistä on kyse.

Osalla tuntuu olevan väärinkäsityksiä siitä, mikä on homman tarkoitus (e.g. kyseessä ei ole deittisivusto tai ”mahdollisuus ilmaiseen majoittumiseen” antamatta itse mitään vastineeksi tms.). Jos et ymmärrä tarkoitusta tai et ole valmis toimimaan sen mukaisesti, on paras jättää liittymättä, niin ei tuu sitten sitä mielipahaa kellekään…

Muiden käyttäjien antamien referenssien ansiosta systeemin käyttö on myös turvallista, toki järjenkäyttöä tarvitaan myös. Jos vähääkään kiinnostaa, suosittelen liittymään!

Jutellessa kävi ilmi, että moni muistakin vaihtareista on CS:n jäseniä. Liityin itsekin CS Manila -ryhmään, ja paikallinen yhteisö täällä on varsin aktiivinen. Joka viikon torstaina järjestetään ”Thirstday”-kokoontuminen – nimi varmaan puhuu puolestaan. Osallistuimme parin muun vaihtarin kanssa tapahtuman ensimmäiseen vuosipäivään tammikuussa.

Istuin sattumalta jantterin viereen, joka kuunteli metallimusiikkia ja tiesi suomalaisia bändejä (Nightwishit yms. toki, mutta myös Lordin ja jopa Ari Koivusen!). Filippiiniläisten musiikkimaku painottuu käytännössä käsittämättön imeliin rakkauslauluihin, ja rock/metallimusiikin ystävien elämä on täällä hieman ankeampaa. Tulimme siis tämän kaverin (Benj nimeltään) kanssa erittäin hyvin juttuun heti alusta alkaen. Hän lupasi esitellä minulle paikallisia rockbändejä jatkossa.

Raivo on käsinkosketeltavissa! 😀

Seuraavalla viikolla päädyimmekin katsomaan Slapshockia. Ennen keikkaa tapasimme Benjin kämpillä ja järjestimme First ever annual Finnish-Philippino Metal Conventionin. Tämä tarkoitti siis kaljan juontia ja suomalaisen ja filippiiniläisen metallimusiikin kuuntelua. Osallistujia: 2! Hauskinta oli, että mainitsin tästä muille, ja eeppisestä nimestä johtuen jotkut kertoivat tosissaan kavereilleen, että Manilassa on tänään joku iso tapahtuma. Porukka ihmetteli mikseivät he ole kuulleet tästä ja miksei heitä ole kutsuttu!

Halusin toki tuoda jotain persoonallista ja suomalaista lisää tähän tapahtumaan. Keksinkin nerokkaan idean. Maailmaa nähnyt serkkuni antoi minulle joululahjaksi erilaisia hämmentäviä suomalaisia ”makuelämyksiä”, koska niistä monet ulkomaalaiset ovat kiinnostuneita. Mitä oudompi, sen parempi. Paketissa oli ilmanmuuta mukana turkinpippureita ja salmiakkia. Keittelin näistä siis salmiakkikossut tapahtumaa varten.

Benj kirjoittelee itseasiassa ammatikseen blogeja, ja hän kirjoitti hyvän postauksen aiheesta. Hauskana yksityiskohtana: tällä hetkellä tuo postaus on itseasiassa Google.com -hakutuloksissa etusivulla salmiakkikoskenkorva -hakusanalle, ja filippiinien googlessa vissiin kolmantena, haha!

Massiivisen tapahtumamme jälkeen suuntasimme keikalle. (edit: itse asiassa tässä voi olla kyse kahdesta eri illasta. Metal convention taisi päättyä Republiqiin, ennen Slapshockin keikkaa kuuntelimme muuten vain musaa ja nautimme rock’n’roll juomaa Benjin kämpillä. No, ihan sama.) Slapshock on varmaan yksi suosituimpia filippiineillä – siis metallimusiikissa, toki. Eli tyyliin biisejä paikallisen MTV:n listakärjessä, taisivat olla jopa MTV Aasian vuoden bändi tai jotain vastaavaa. He soittivat pienessä, alle sata ihmistä vetävässä klubissa ja sisään maksoi luokkaa kaksi euroa, johon sisältyi vieläpä bisse. Keikka oli erittäin hyvä, ja Benj jopa esitteli minut bändin laulajalle, joka oli erittäin down-to-earth -henkinen jannu, huolimatta rocktähti-statuksestaan. Päädyin loppukeikasta ilman paitaa moshpittiin myllyttämään, erittäin hyvä ilta!

Tässä pätkä Slapshockilta. Bändiä verrataan usein Korniin (hyvässä ja pahassa), joten ainakin itselle uppoaa. Jälkikäteen kuulin, että ei ole ”coolia” tykätä Slapshockista tai jotain… Onneksi ulkkarina ei tarvitse välittää moisista!

Kotimatkalla poliisit pysäyttivät taksimme, virallisena syynä se, että istuin etupenkillä eikä turvavyöni ollut kiinni. Tästä olisi sakot voinut antaakin, mutta aika pian huomasimme että tarkoitus oli saada rahaa minulta. Benj yritti parhaansa mukaan puhua meitä ulos tilanteesta. Poliisi halusi nähdä paljonko minulla on rahaa lompakossa. Muuten en olisi näyttänyt, mutta perisuomalaiseen tyyliin olin toki ryypännyt lompakkoni tyhjäksi baarissa. Esittelin Matin kukkarossani poliisille ja sen jälkeen nousin ulos autosta, vaikka Benj yritti sanoa, ettei niin pidä tehdä.

Toinen poliisi kuumotteli taksikuskiamme auton takana. Kysyin poliisilta ystävälliseen sävyyn, että voinko saada hänen nimensä ja tietonsa, sillä joudun reportoimaan hänen esimiehelleen ja omalle lähetystölleni, että hän pyytää nähdä paljonko minulla on rahaa lompakossa. En tiedä oliko tämän bluffauksen vai Benjin ja taksikuskin vetoomusten ansiota, mutta poliisit päästivät meidät jatkamaan matkaa ilman seuraamuksia. Pahoittelimme vaivaa taksikuskille ja annoimme reilun tipin. Itseasiassa jos olen kyydissä ilman turvavöitä, niin sakon kohteeksi joutuisi taksikuski enkä minä.

Seuraavalla kerralla päädyimme samanhenkiseen, mutta vielä pienempään baariin kuuntelemaan Chicosci-nimistä bändiä. Mesta oli käytännössä kuin jonkun talon olohuone baaritiskillä varustettuna. Keksimme läpän, että tavoitteena on joka viikko saada kuva minusta ja uudesta filippiiniläisestä rokkarista. Osa bändin jäsenistä oli Benjin tuttuja, joten tälläkään kertaa tämä ei ollut ongelma. Mestassa soitti myös 6-7 muuta bändiä illan aikana, ja taas sisäänpääsy oli luokkaa kolme euroa sisältäen bissen!

Chicosci on aika paljon kevyempää kamaa kuin Slapshock. Lisäksi ”kaikki jäsenet ovat hyvännäköisiä”, eli bändi on myös ehkä enemmän tyttöjen makuun. En tiedä sanoa.. Verrataan kuulemma usein My Chemical Romanceen. En ole ehtinyt ihan hirveästi perehtyä, tässä kuitenkin pari pätkää heiltäkin!

Parin viikon kuluttua oli edessä Deftonesin Manilan keikka. Jotain tämäntyyppisen musiikin suosiosta kertoo, että viimeksi tämän kokoluokan ulkomainen bändi esiintyi Manilassa 2009, tuolloin siis Nine Inch Nails. Puhutaan kuitenkin vajaa 100 miljoonan ihmisen väestöpohjasta… Tälläkin kertaa homma meni kivuttomasti, sillä Benj mainostaa blogissaan tapahtumajärjestäjää ja eri keikkoja, joten hän sai ilmaiset liput keikalle.

Miehinen mies kaataa miehekkäästä litran pullosta vahvaa Red Horse -olutta todella miehekkääseen Hello Kitty -mukiin.

Keikkapaikkana oli WTC Manila, ja yleisöä useampi tuhat. Vastaa siis jäähallikeikkoja Suomessa. Itse en ole maailman suurin Deftones-fani, vaikka kuuntelenkin muita samantapaisia bändejä. Benjille ja monelle muulle keikka oli kuitenkin luokkaa uskonnollinen kokemus, muistan itse samanlaisen fiiliksen Kornin ekalta Suomen keikalta. Ai niin, lämppäreinä oli edellä mainittu Slapshock ja toinen paikallinen bändi, Urbandub. Myös täältä saimme kuvan meikästä ja paikallisesta rokkarista. Nyt jatkoa odotellen!

Olemme myös pariin kertaan testanneet klubikulttuuria Manilassa. Eräs ”ykkösmestoista” täällä on Republiq -niminen yökerho. Se sijaitsee lentokentän lähellä olevassa shoppailu/kasino/hotelli/ravintolakompleksissa. Koko paikka on todella hieno, itseä kiinnostaisi kovasti myös käydä testaamassa livepokerin pelaamista kasinolla. Yllätys yllätys, eräs Benjin kaveri on kova paikallinen peluri ja sovimme, että hän voi tarvittaessa esitellä mestat minulle.

Yökerhoon vaaditaan pitkät housut ja kauluspaita, ja sisäänpääsy on reilut kymmenen euroa, joka siis paikallisella tasolla todella paljon. Onneksi taas paikalliset kontaktit tuntevat ravintolan promoottorit, ja he haluavat joka ilta riittävästi porukkaa baariin, joten osa jengistä otetaan vieraslistoille ja ilmaiseksi sisään. Ei paha. Tosin en loppupeleissä tiedä, maksaako tuonne juuri kukaan sisään, vai tuntevatko kaikki jonkun kaverin kaverin, joka järkkää heidät listalle.

Yöelämää.. vahvistetut ja sovitut käsimerkit jääny päälle liiallisesta rokkaamisesta 🙂

Kävimme myös kuuntelemassa Ignite Manila -tapahtumassa, jossa Ronnie, Couchsurfingin Manilan ”suurlähettiläs” puhui aiheesta. Koko tapahtuman idea on, että jokaiselle puhujalle annetaan 5 minuuttia aikaa ja itse valittu aihe. Powerpoint-kalvot vaihtuvat viidentoista sekunnin välein – riippumatta siitä, onko puhuja valmis vai ei. Puhujille siis tulee usein kiire, ja homma saattaa mennä paikoitellen hosumiseksi. Tapahtuma järjestettiin miellyttävässä ravintolassa, ja aiheet vaihtelivat ruoanlaitosta lautapelien kautta aina seksuaalisiin suorituspaineisiin.

CS Manila Ambassador Ronnie speaking @ Ignite Manila

Viime viikonloppuna CS Manila järjesti Fullmoon Partyt Anawangin Covessa. Paikasta ja erittäin dimangista tapahtumasta lisää omassa postauksessaan. Kaikki tämä olisi siis jäänyt kokematta ilman Couchsurfingia. What can I say? Loistava organisaatio! Tätä kautta tutustuu myös muihin kuin oman koulun opiskelijoihin tai muihin vaihtareihin.

Kuitenkin kaikenkaikkiaan on hyvä muistaa, että näkemys paikallisten elämästä voi muodostua vähän vääränlaiseksi. Koulumme opiskelijat ovat kaikki yhteiskunnan hyväosaisia, ja samaten porukka, jolla on aikaa ja mahdollisuuksia osallistua CS:ään ja matkustella, eivät myöskään ole köyhimmästä päästä. Itseasiassa monet CS Manilan jäsenet saattavat olla varsin vaikutusvaltaisia. Ei niin, että tässä olisi jotain pahaa, mutta hyvä pitää mielessä, että ei ehkä näe sitä poikkileikkausta koko yhteiskunnasta.

Niin tai näin: Thank you, CS Manila!

Mainokset
Kategoria(t): Filippiinit Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Couchsurfing Manila rocks!

  1. ilzed sanoo:

    blogin perusteella susta on tullu filippiinien kuuluisin valkoihone

  2. ilzed sanoo:

    äijä mehustelee cs:ää jatkuvasti!

    Lähetät kommentteja liian nopeasti. Hidasta. lol

  3. benj sanoo:

    Reading this blog was a whole new experience in itself. There are some parts that are vaguely offending – I wonder if that was your doing or Google Translate’s…

    • I appriciate your effort man! By the end of the year you should be able to read it without help from artificial intelligence, though.. And that’s a dumb question, I mean GT is known for being politically correct, which isn’t the case with me! Whatever you find offending – you deserve it! Haha 😀 Thx for all mate!

      • benj sanoo:

        Weird. Google Translate treats my English comment as a Finnish comment and translates it to English on my display. Haha. The capitalizations are all wrong.

        Yeah. Too bad you were short of buying your freedom – all puns intended.

  4. Paluuviite: Crash course to Pinoy rock | aaltojenkuningas

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s