Anawangin Cove x 2 & Capones Island

Palattuamme Villa Escudero -matkalta oli jälleen kerran perjantai-ilta, ja viikko Manilassa tuntui raskaana harteillamme. Mietimme ohjelmaa viikonlopuksi, halusimme lähteä pois kaupungista. Valitettavasti sääennuste näytti vähän kehnolta rantaloman kannalta.

Viikonloppureissuilla on usein kätevintä lähteä aamuyöstä liikenteeseen bussilla, jolloin on heti aamusta sitten pelipaikoilla. Tämän tiedostaen lähdin itse Benjin kanssa Chicoscin keikalle. Pyysin muita ilmoittamaan, jos olemme menossa jonnekin aamuyöstä, niin tulen sitten baarista suoraan reissuun. Konsepti on itseasiassa timanttinen. Perjantaina baariin, aamyöstä snägärille ja sitten bussiin nukkumaan. Aamun koittaessa heräät paratiisista!

Päätimme lähteä taas pohjoiseen, Zambalesiin, tällä kertaa kohteena Anawangin Cove. Homman johdossa oli tällä kertaa särmien saksalaisten sijaan ranskalaiset, joten sen tietää mitä siitä tulee! 😉 Itse tykkään enemmän reissata jonkilaisen suunnitelman pohjalta. Toki yleinen rentous on reissulla syytä säilyttää, mutta ilman karkeita suuntaviivoja voi huomata jumahtavansa erittäin kämäsiin mestoihin vain koska ei viitsinyt tsekata, ettei lauttoja paratiisisaarelle kulje seuraavaan kahteen päivään tai muuta vastaavaa. No, oppihan taas jotain uutta eri ihmisten tavasta hahmottaa maailmaa…

Tarkoitus oli päästä ekana iltana Anawanginiin, mutta jäimmekin Pundaquitin rantaan yöksi. Kävimme tarkastamassa lähellä olevan hienon vesiputouksen, jonka alla voisi myös uida. No, kävi ilmi, että joki oli käytännössä kuivunut ja putouksesta ei ollut tietoakaan.

Ei oule vesiputousta täällä

Muut lähtivät haikkaamaan viereisen vuoren huipulle, itse jäin rannalle rentoutumaan hyvän kirjan pariin. Seuraavana päivänä lähdimme kohti Anawanginia, jonka paratiisirannalla vietimme muutaman tunnin. Ei missään nimessä hullumpi mesta. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että päätyisin takaisin tänne jo kahden viikon päästä. Rannalla rentoutumisen jälkeen jatkoimme veneellä Capones Islandille, jonka huipulla olevasta majakasta aukenisi kuulemma hienot maisemat. Majakka oli mitä ilmeisemmin jo hylätty, mutta maisemat olivat yhä paikallaan.

Maisemaa majakan huipulta

Majakanvartija vaimoineen chillaamassa...

Capones Lighthouse

Törmäsin myös ehkä särmimpään ”sotilastukikohtaan” ikinä. Paikalla oli kolme filippiinien armeijan sotilasta, yllättävää kyllä jopa aseet mukana ja kovat piipussa. Ovat kuulemma vahdissa laittomien kalastajien varalta. Eipä heillä tosin näyttänyt olevan edes venettä. Kaikenkaikkiaan kuitenkin mesta, jossa voisi itsekin palvella helposti sen pari viikkoa. Tosin hetken oleilun jälkeen paikka on kiinnostavuudeltaan Utön merivalvontapisteen luokkaa.

Melkein kuin Pansiossa

KVP. On nii vähä ettei taho nähä...

Saarelta löytyi myös mukava ranta, ja kävimmekin virvoittavalla uinnilla majakkaretken jälkeen. Yksi isompi vene oli juuri lähdössä rannasta. Jossain kohtaa uidessa tajusin, että olemme koko ajan samassa kohtaa veneen vieressä, vaikka vene loittoneekin rannasta. Seuraavaksi jengi rannalla alkoikin jo heiluttaa käsiään meille. Tajusin siinä vaiheessa, että olemme rannalta pois vievässä virtauksessa.

Onneksi surffiopetukseen kuuluu perustoiminta RIP-virtaukseen joutuessa, eli ui aina virtaukseen nähden poikkisuunnassa, ei koskaan virtausta vasten. Eipä mitään rakettikirurgiaa, mutta paniikissa moista ei välttämättä tajua. No, virtaus ei tällä kertaa ollut vaarallisen voimakas ja pääsimme kaikki turvallisesti takaisin rantaan. Tämä oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, että vähän isommissa lätäköissä uidessa on hyvä olla skarppina.

Eka reissu Anawanginiin oli helmikuun alkupuolella. Pari viikkoa eteenpäin olisi tiedossa täysikuu, ja CS Manila järjesti Fullmoon partyt samassa mestassa. Eräällä vaihtarilla oli synttärit samana viikonloppuna, ja osa vaihtariporukastamme juhlisti niitä, osa oli muuten vain reissussa ympäri maata. Niinpä en tuntenut reissusta ketään, mutta hetken arvottuani päätin kuitenkin lähteä mukaan. Lopullinen osallistujamäärä oli vähän vajaa 50 henkeä, eli isoin CS-reissu täällä ikinä. Mukana oli itseni lisäksi pari jenkkiä, liettualaispariskunta, pari intialaista, yksi saksalainen ja korealainen. Muuten porukka oli pääosin paikallisia.

Järjestäjät olivat kuitenkin tilanteen tasalla, ja homma toimi – yllättävää kyllä – kuin hyvin öljytty saksalaisvalmisteinen autonmoottori. Kaikki maksoivat osallistumismaksun (luokkaa 30e) järjestäjille, ja siitä katettiin bussimatkat, ruokailut, tricyclet, venematkat, juomat, rantautumismaksut, telttapaikkojen vuokrat ja ties mitkä kaikki säädöt, joita reissu edellytti.

Päästyämme Manilasta San Antonioon, viimeiseen isompaan kylään ennen siirtymistä Anawanginiin, porukka jaettiin kahteen ja siirryimme markettiin tekemään ostoksia pääjoukon jatkaessa matkaa kohti Pundaquitin rantaa. Ostokset sujuivat kivuttomasti, vaikka ruoan hankkiminen 50 ihmiselle ei ole ihan pikkujuttu. Marketti tarkoittaa myös jotain ihan muuta kuin oma lähisiwa.

Safkaostoksilla. Huomioi kasuaali bölli huulessa.

Kalamarketti

Sisig coming right away

Pundaquitista siis jatkoimme veneillä Anawanginiin, koska sinne ei ole tieyhteyttä. Perille päästyä meidät jaettiin ryhmiin, yksi hoitaisi lounaan, toinen päivällisen, kolmas aamiaisen jne. Olo oli kuin armeijassa (toki vielä vähän rennompaa kuin edes siellä Pansiossa 😉 ) ja olin ällikällä lyöty moisesta organisoinnin tasosta!

Rentoutumista Anawanginilla

Usein näin isossa porukassa osa päätyy sluibailemaan eikä osallistu ruoanlaittoon ja siivoukseen yms. mikä on varsin ärsyttävää ja epäreilua muita kohtaan. Näin järjestettynä kaikki kuitenkin osallistuivat, eikä oma osuus kuitenkaan muodostunut kovin suureksi.

Itse valitsin taktisesti ekan päivän lounasryhmän, koska osasin odottaa että en ole aamulla siinä olotilassa, että haluaisin kokata aamupalaa viidellekymmenelle ihmiselle. Kokkailimme toimivat sapuskat lounaaksi, kalaa ja pihviä erilaisilla lisukkeilla.

Lounaan jälkeen saattoikin rauhassa aloittaa valmistautumisen illan juhlintaan. Päivällinen valmistui muiden toimesta, joten ei tarvinnut keskittyä kuin syömiseen, juomiseen ja uimiseen. Auringon laskiessa maisemat olivat varsin mahtavat. Illan pimentyessä täysikuu ilmestyi ja valaisi hienosti muuten pimeää rantaa.

Anawangin sunset

Virittelimme rannalle nuotion. Itse luovutin kuitenkin juhlintavastuun muille jo aikaisessa vaiheessa, olinhan aloittanut iltapäivän ensimmäisessä vuorossa. Testailin erilaisia nukkuma-alustoja kuten hiekkaa ja bambua. Lahjoitin kaverilta lainaamani teltan liettualaispariskunnalle ja nukuin itse ulkona. Partiovarusteesta poistettu ohut makuupussi on muuten erittäin timantti!

Yöpalaa kynttilänvalossa

Heräilin aamulla kuuden maissa ennen auringonnousua, täyskuun vielä valaistessa maisemaa. Jälleen kerran aamiainen valmistui kuin itsestään, joten ei muuta kuin syömään. Aamupäivällä syötyämme siivosimme paikan ja väsyneinä mutta uupuneina lähdimme takaisin Manilaa kohti. Uskomaton reissu, jollaiselle olisi lähes mahdoton päätyä ilman couchsurfingin kaltaista apuria!

Advertisements
Kategoria(t): Filippiinit Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Anawangin Cove x 2 & Capones Island

  1. ilzed sanoo:

    joo ja Mä saan tänää pillua cs:n takia!

  2. Raimo sanoo:

    Hahaha, putosin ilzen kommenttiin 😀

  3. Paluuviite: Boracay again.. | aaltojenkuningas

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s